Sytytys
Sytytysjärjestelmä on se mopon osa, joka huolehtii siitä että kipinä hyppää sytytystulpan kärkien välissä tismalleen oikeana hetkenä. Ennen käytettiin katkojan kärkiin perustuvia systeemejä, jotka vaativat säännöllisesti säätöä toimiakseen kunnolla. Nykyisin lähes poikkeuksetta on käytössä kärjetön CDI- sytytysjärjestelmä, joka on täysin elektroninen, eikä siksi tarvitse huoltoa tai säätöä ollenkaan.
Sytytyksen ajankohta
Sytytyksen oikea ajoitus on erittäin tärkeää moottorin toiminnan kannalta. Jos se on päin prinkkalaa, on seurauksena hillitöntä pätkimistä, heikkotehoisuutta tai pahimmassa tapauksessa nakutusta, mikä on yksi polttomoottorin pahimmista vihollisista. Optimaallisin sytytysajankohta riippuu mopon käyttötarkoituksesta. Jos ajelet paljon metsässä hiukan trial-tyylisesti, kannattaa sytytys säätää hiukan normaalia myöhäisemmäksi, koska tällöin vääntö ja kiihtyvyys kasvaa, mutta huippunopeus voi vähentyä. Jos taas ajoympäristöösi kuuluu pääasiassa tasainen kaupunkialue, voi sytytyksen säätää normaalia aikaisemmalle, koska tällöin kone kiertää reippaammin ja huippunopeutta tulee jonkin verran lisää. Liian aikaiselle ei sytytystä kannata kuitenkaan säätää, sillä siitä saattaa olla seurauksena pätkimistä, moottorin ylikuumentumista, sekä nakutusta. Vastaavasti jos säädät sytytyksen liian myöhäiselle, häviää moposta sekä vääntö että huippunopeus. Tästä opimmekin, että paras keino muuttaa sytytystä on säätää sitä vähän kerrallaan haluttuun suuntaan ja välillä kokeilla, miten muutos vaikutti. Mikäli teho ei halutulla kierrosalueella enää kasva, ei kannata säätää enempää.
Ja mitenkäs tätä sytytystä sitten säädetään? No, joissain mopoissa sytytyksen säätö tapahtuu löysäämällä magneeton aluslevyn kolme ruuvia ja pyöräyttämällä levyä hieman haluttuun suuntaan. Ennen säätämistä täytyy selvittää miten päin vauhtipyörä pyörii. Usein vauhtipyörän kylkeen on kaiverrettu nuoli, joka osoittaa vauhtipyörän pyörimissuunnan. Jos sitä ei ole, täytyy pyörittää moottoria esim. käynnistyspolkimesta ja katsoa mitenpäin vauhtipyörä pyörii. Jos haluat aikaistaa sytytystä, pyöräytä magneeton aluslevyä pyörimissuuntaa vastaan. Mikäli taas haluat myöhäistää sytytystä, käännä levyä vauhtipyörän pyörimissuuntaa päin.
Sytytystulppa
Sytytystulppa on sytytysjärjestelmä osa, joka kipinöinnillään sytyttää sylinterin palotilaan puristuneen seoksen. Oikean sytytystulpan valinta on mopon toiminnan kannalta erittäin tärkeää. Usein kuulee puhuttavan kylmistä ja kuumista sytytystulpista. Nämä termit liittyvät sytytystulpan lämpöarvoon, mikä määrää miten nopeasti lämpö poistuu tulpasta. Kun lämpö poistuu hitaasti, sanotaan tulpan olevan kuuma. Jos taas lämpö poistuu nopeasti, on tulppa kylmä. Mopoissa yleisesti käytetyissä NGK-tulpissa lämpöarvo määräytyy niin, että mitä pienempi numero tulpan kyljessä on, sitä kuumempi tulppa. Oikea tulppa mopoon löytyy yleensä kokeilemalla. Mikäli koeajon jälkeen kone osoittaa ylikuumenemisen oireita, on tulppa liian kuuma. Mikäli taas tulppa karstoittuu ja pätkii huolellisesta puhdistuksesta huolimatta, on tulppa liian kylmä. Usein vain lievästi viritetty moottori tarvitsee korkeintaan numeroa kylmemmän tulpan. Keskiraskailla vireillä voi tarvita parikin numeroa kylmemmän ja raskailla virityksillä (80cc-sylinteri + muuta sälää) jopa sitäkin suuremman.
Kun oikea sytytystulppa on löytynyt, on seuraavaksi vuorossa oikean kärkivälin valinta. Ei ole aivan sama asia, millainen kärkiväli tulpassa on. Mikäli haluat kaiken olevan aivan täydellistä, voi rakotulkin avulla säätää kärkivälin moposi ohjekirjan osoittamaan arvoon. Muussa tapauksessa luepa eteenpäin.
Sytytystulppa sytyttää eri kierrosalueilla eri tavalla riippuen sen kärkivälistä. Mikäli kärkiväli on suuri, antaa tulppa paremman kipinän alhaisilla kierroksilla, mutta suuremmilla kierroksilla kipinä jää heikoksi, koska seosten virtaus helposti sammuttaa kipinän ennen aikojaan. Vastaavasti pienen kärkivälin omaava tulppa antaa tavallista pienemmän, mutta paljon kirkkaamman kipinän. Lisäksi se ei sammu läheskään yhtä helposti seoksen virtauksesta, joten mahdollisimman hyvää huipputehoa silmälläpitäen kannattaa kärkiväli säätää mahdollisimman pieneksi. Mikäli kuitenkin kärkivälin pienentämisen jälkeen ilmenee hillitöntä pätkimistä ja/tai karstapiikkejä, on hyvä suurentaa kärkiväliä hiukan ja kokeilla uudestaan.
Sytytystulppa kannattaa aina säännöllisin väliajoin irrottaa ja puhdistaa perusteellisesti. Näin sen elinikä saadaan maksimoitua ja sitäpaitsi puhtaampi tulppa antaa paljon paremman kipinän, kuin likaantunut. Tulpan "naaman" voi puhdistaa teräsharjalla harjaamalla. Tulpan kärkien puhdistamiseen kannattaa hankkia pieni kärkiväliviila, joita saa halvalla huoltoasemilta. Tällaisella viilalla viilataan tulpan sivukärki joka puolelta kiiltäväksi ja teräväreunaiseksi. Samoin tehdään keskielektronille, mutta sitä viilataan vain päältä. On tutkittu että kipinä hyppää paremmin terävistä kuin pyöreistä reunoista, joten siitä terävien reunojen suosiminen. Tulpan sisäosaan kertyy ajanmyötä karstaa ja muuta möhnää. Se saattaa aiheuttaa kipinöintiä tulpan sisällä, mikä suuresti vähentää varsinaisen kipinän tehoa. Tulpan sisäosan saa puhdistettua esim. taitetulla rautalangan pätkällä kaivelemalla. Lopuksi pese tulppa puhtaalla bensalla ja anna sen kuivua. Kuivumisen jälkeen sivele tulpan kierteisiin hiukan kaksitahtiöljyä ja kierrä se takaisin paikoilleen.
|